Tänään käytiin taas ryhmätreeneissä hieman eri ympäristössä. Ensimmäisenä otettiin porukalla luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyys suijui hyvin, mutta sitten.
Paikkamakuu on tähän mennessä sujunut aivan yllättävän hyvin. Nyt Aslak nousi ensin kerran, näytin vain kädellä niin tippui takaisin maahan. Hetken päästä nousi taas ja jouduin käydä luona palauttamassa maihin. Lopun kesti, mutta ennakoi perusasennon.
Sitten otettiin yhden toisen koiran kanssa jonkin ajan kuluttua uudelleen ja taas nousi kerran, kävin luona palauttamassa ja sitten kesti. Ei voi muuta sanoa, kuin että voi itku! Liian hyvinhän se meinasikin ruveta sujumaan.
Möllitokossa ensimmäistä kertaa Aslak keksi tämän, että ei mennytkään jäävässä maahan. Ja samalla linjalla nyt jostain syystä jatkaa, tarjoaa siihen haukkumista, seisomista, istumista ja kaikkea muuta mitä osaa, mutta maahanmenoa sen varsinaisessa merkityksessä ei olevinaan ole koskaan kuullutkaan. Pahoin pelkään, että on yhdistänyt nyt kaiken maahanmenon tuohon paikkamakuuseen ja kokee sen liian tylsäksi puuhaksi... Nyt sitten harjoitellaan vain toistoja pelkästään vahvistamaan tuota sanaa ja sitä, että se on kiva juttu tuo maahanmeno ja tehdään lyhyempiä paikkamakuita. Myös paikkamakuiden välimatkaa pitää varmasti lyhentää takaisinpäin, tänään olin hieman aiempaa kauempana.
Kurjaa ja turhauttavaa tällainen takapakki, itse ei jaksa olla kärsivällinen kun koira ei tee sellaista, minkä on ennen osannut hyvin! :( Mutta ei auta muu kuin nostaa kuono pystyyn ja jatkaa harjoittelua, toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuneemmin. Positiivisiakin puolia oli treenissä: seuraaminen, luoksetulo ja seisomaan jättö sujuivat kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti