Koulutuksessa

Harjoituksena vauhkoontumisen välttäminen toisten ihmisten juostessa

''Makkaraa tarjottimella, miksen saa?!''

Seuraamista

Odottelua

(Ensimmäinen kuva kaivettu omasta kamerasta, lopuista kiitos Nita Muhonen)

Tänään klo 9.30 menimme koulutus kentälle valmistautumaan ja klo 10.00 starttasi käyntiin Salme Mujusen toko koulutus, jossa olimme ensimmäisenä koirakkona. Ideana oli treenata yksi koirakko kerrallaan ja jokaiselle oli varattu noin tunti aikaa.

Aloitimme treenaamisen ''lukemalla paikallisuutiset'' eli annoimme Aslakin haistella ympäriinsä, jotta se pystyisi tämän jälkeen keskittymään paremmin.

Alkukatsauksen jälkeen lähdimme pureutumaan itse aiheeseen, eli tokoon. Otimme seuraamista jolloin kouluttaja katsoi kyseisen puolen tilanteen. Aslak seurasi oikein mallikkaasti ilman mitään ruoka-apuja ja saatiinkiin kyseisestä liikkeestä oikein positiivista palautetta.

Myöhemmällä seuruutuksen pätkällä Aslak seurasi oikein kauniisti, kunnes tuli jokin aivan odottamaton ''naps'' ja se lähti juoksemaan täysin eri suuntaan, ihan kaiketi vain juoksemisen riemusta, jonka jälkeen muutaman käskyn saatuaan palasi seuruutukseen. Kouluttajakin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt koiran lähtevän noin varoittamatta juoksemaan rundia kesken tekemisen. Tässä heti pääsimme pureutumaan ensimmäiseen probleemaan.

Yleisterminä ongelmamme on siis hallittavuus. Aslak ei kokenut tehneensä mitään väärää, vaan otti oikeudekseen huidella missä sattuu, eikä torujenkaan kohdalla oikeastaan kokenut tehneensä väärin. Tästä siis heti ensimmäien toimenpide, eli Aslak laitettiin liinaan ja kotiläksynä on harjoitella ulkoilua liinassa jolloin tehdään n. 20 toistoa siten, että tulee ''pakkoluoksetulo'' eli jos ei käskyllä niin sitten liinan avulla. Ei treenejä tai muita nyt hetkeen irti, jotta ei pääse tekemään karkailua.

Seuraavaksi tehtiin harjoitetta, jossa laitettiin ikäänkuin namialustoja maahan ja Aslakin täytyi vastustaa halujaan ja pysyä miun kanssa, jokaisesta katsekontaktista tuli kehuja ja palkkaa ja jokaisesta namialustan lähestymisestä tai syömis yrityksestä tuli toruja. Näitä jatkamme.

Sitten tuli jostain puheeksi Aslakin riehuminen hihnassa jos kävellään isommassa ihmisjoukossa (vetämistä ja nilkoista näykkimistä, pahimmillaan), tätä harjoiteltiin ihan konkreettisesti, kasattiin ihmisiä ja otettiin yksi toinen koirakin mukaan, siinä sitten käveltiin edellä ja takana ja keskellä jne. Muiden kävellessä sujui hyvin, hihna löysällä, mutta kun muut lähtivät juoksuun, olisi Aslak juossut mukana, eikä kävellyt miun kanssa. Tässä taas pyrittiin saamaan se huomio minuun. Lopuksi vaikein, eli isäntä juoksi ohitse ja Aslak joutui silti keskittymään miun kanssa kävelemiseen. Muita vasten ei yrittänyt hyppiä (josta saattaa seurata näykkimistä) kuin Villeä.

Sitten kun oltiin saatu hyvät eväät tähän hallinnan harjoitteluun palattiin taas varsinaiseen tokoon. Ensin harjoiteltiin vain sitä liikkeelle lähtöä, kun Aslakilla on tapana käydä maahan kun nyökkään tai sanon ''kyllä'' tai ''on'' liikkurin kysyessä olemmeko valmiita. Tätä harjoiteltiin kokeilemalla sanaa ''valmis'' ja tekemällä useita toistoja, joissa palkkasin kontaktin ja perusasennon säilymisestä.

Kerroin, että meidän ongelma on liikkeiden loppujen perusasennot, joissa Aslakilla on tapana ennakoida. Otetiin sekä liikkeestä maahanmeno että seisominen ja no kappas, seisomisessa ei ennakoinut ja istui ekalla käskyllä, maahanmenossa nousi vasta toisella käskyllä. Että se siitä ennakoinnista :D Tosin tähän todettiin erittäin yksinkertainen keino: en vilkaisekkaan koiraa ja tulen täysin eleettömänä viereen ja vasta ''käsky'' ohjeen saatua katson koiraan ja pyydän istumaan.

Estehyppyä ei varsinaisesti tehty (koska oli liinassa), mutta koska Aslakilla on tullut vähän taipumusta pitää pientä ääntä hyppy esteen luona (nousee niin korkeaan vireeseen kun on kiva tehtävä + muistuttaa ehkä lievästi agility juttuja), tehtiin vain sitä että otettiin perusasentoa hypyn edessä ja palkattiin siinä rauhassa istumisesta.

Kokonaisuudessaan saimme positiivista palautetta toko liikkeiden suorittamisesta, mutta hallinta kaipaa vielä töitä. Nyt siis harjoittelemme paikkamakuuta ja sitä hallintaa, jotta päästään vielä joku päivä kisaamaan.

Oman vuoron jälkeen seurasimme 6 muuta koirakkoa, eli koko päivä siellä vierähti ruokataukoineen. Muidenkin tekemisen katsomisesta sai valtavasti oppia, kaikkea ei enää edes muista muiden koulutuksesta eikä ehkä omastakaan. Mitään en kokenut jäävän uupumaan, itse sain kaiken mahdollisen irti päivästä ja koulutus oli pätevää, antoisaa ja mukavaa!