5. maaliskuuta 2014

Kuule tämä syvä hiljaisuus



Uskokaa tai älkää, kirjoitan tämän lähinnä kertoakseni niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin siitä, että olimme eilen arkitottiksissa ja lähes koko treenin ajan oli aivan hiljaista. Vaikka perus pessimistinä en yleensä viitsi kauheasti tällaisista hehkuttaa, kun pelkään manaavani seuraavalle kerralle katastrofaalisen mekkalan, mutta pakko hehkuttaa. Olin aika tyytyväinen tuohon pieneen ystävääni. 

Ja tietämättömille tiedoksi, Aslak on yleensä äänekäs tapaus treenatessa ja yleisillä paikoilla. Se ei monien muiden koirien tapaan hauku esimerkiksi agilityssä tai leikkiessä. Se haukkuu jokaisen hetken kun mitään ei tapahdu. Haukkuu minulle kun tahtoisi toimintaa, haukkuu toisille ja haukkuu ei millekkään ihan haukkumisen ilosta sekä rakkaudesta ääneensä. Hartaasti olen yrittänyt kitkeä sitä pois ja nyt tosiaan vihdoin se oli täysin hiljaa! Se pessimisti nosti päätään myös treenin jälkeen, kun ajattelin, että ehkä siltä ei vain lähtenyt ääntä kun se oli töissä päivällä räkyttänyt oikein urakalla ulkotarhassa (otti vähän päähän kun ulkoilutin muita koiria ja jätin hänet sinne tarhaan). Mutta ehkei se kuitenkaan toivottavasti siitä johtunut, sillä käyttäytyi se muutenkin treeneissä oikein mallikelpoisesti.

En muista tarkalleen milloin otin uuden taktiikan asian treenaamiseen, mutta joskus loppusyksystä se oli. Treeneihin mentiin ensin niin, että alkuunsa autosta ei tultu rynnimällä vaan nostin sen ja laskin alas kun oli rauhallinen. Sitten laitoin Aslakin maahan jotta sen piti tosiaan rauhoittua heti alkuunsa ja että se kanavoi sen palavan tekemisen halun heti johonkin järkevään. Siitä sitten lähdin seuruuttamaan sitä ja sitten neutraalisti vapautin. Koko treenien ajan alussa työnsin pienen pieniä nameja hyvin ahkeraan sen nassuun ja oikein tuplana jos se vilkaisi muita koiria ja palasi ääneti katsekontaktiin. Pikkuhiljaa, todella hitaasti, olen vähentänyt sitä makupalojen jatkuvaa suuhun tuloa ja nyt voin antaa Aslakin jo olla hetkiä katsellen ilman että haukku alkaa. Nyt se ei enää ole muutenkaan sellaista yliampuvaa hommaa vaan jos alkaa haukuttaa niin ajoissa komentamalla se kielto menee perille. Muutenkin ollaan pidetty treenit todella rauhallisina ja nyt vasta parina viime kertana olen uskaltanut nostattaa sitä pienellä leikillä, jonka jälkeen on taas kuin sormia napsauttamalla palattu korostettuun rauhallisuuteen.

En varsinaisesti toivo koiran olevan mikään äänetön eikä haukkuherkkyys ole varsinaisesti mikään häiritsevä piirre, mutta liika on silti liikaa ja hiljaisuus on sen jälkeen hyvin kaunista.

1 kommentti:

  1. Anonyymi21.3.14

    Ihanaa löytää täältä edesmenneen sisareni runo :) Voitko lähettää tämän minulle sähköpostiin marjaleenaranta@hotmail.com, voisitko lisäksi julkaista tämän Jööttiryhmässä. Kiitos :)

    terv:Marja-Leena

    VastaaPoista