16. maaliskuuta 2014

Handlerkurssilla

Eilen meillä, Savonlinnan Kennelkerholla, oli ohjelmassa Juha Kareksen handlerkurssi. Päivä koostui kahdesta käytännönharjoitus -tuokiosta sekä luennosta. Ja voin kyllä lämpimästi suositella jos tarjoutuu mahdollisuus hänen kursseilleen, päivä oli oikein mukava ja antoisa! 


Luento oli hauska ja mielenkiintoinen ja Aslakinkin kanssa saatiin käytännön harjoituksissa hyviä vinkkejä näyttelykehässä esiintymiseen. Katsottiin esimerkiksi kuinka Aslakin pää ja ryhti täytyy saada pöydällä asettumaan, jotta sen kaunis profiili tulee esille. Sen lisäksi katsottiin seisottamista maassa ja sain esimerkiksi neuvoja siihen kuinka hihnaa pidellä ryhdin parantamiseksi (korvien takana) ja missä makupalaa kannattaa pitää jotta pään asento on oikeanlainen ja tuli kyllä sellainen ''höh, miksi en oo aiemmin tajunnut'' -tunne. Kun makupalaa pidetään ylhäällä, kuten pikkukoirien kanssa varmasti monella on tapana tehdä, kun ei viitsisi itse kumarrella eikä kyykistellä, niin niska on ihan hassussa asennossa ja pää ylöspäin. Itse on aiemmin tullut ajateltua, että eikai sillä nyt niin suurta merkitystä ole, mutta nyt kun asiaa tarkastelin niin kyllä sillä vain on suuri ero katsooko koira niska notkollaan yläviistoon vai ryhdikkäästi suoraan eteenpäin.


Seisottamisen lisäksi katsottiin myös hyvää vauhtia liikkeessä. Aslakin kanssa voisi esimerkiksi edestakaisin liikkeissä etuliikkeitä katsottaessa mennä vähän hitaammin ja ympyrää mennessä vauhti saa olla kovempi kuin mitä olen aiemmin ajatellut. Jos itse menee kävellen, niin saa harppoa aika lujaa. Kunnon juoksu taas on jo liian nopeaa, joten pitäisi saada vauhti jostain siltä väliltä.




Aslakilla oli aluksi vauhtia vähän turhan paljon ja se ei millään olisi malttanut istuskella liikuntasalissa odottelemassa omaa vuoroa, ja kun isäntä lähti muualle niin piti sitäkin sitten vahdata että minne se katosi. Sitten kun se siinä pyöri ja hyöri koko alun, niin sitten sillä oli jo niin kauhean kuuma, ettei keskittymisestä tullut enää oman vuoron koitettua mitään. Sen lisäksi siellä oli jokin valloittavan ihana haju, minkä tiesi heti kun ei namit maistuneet ja vinkui vaan kun olisi pitänyt keskittyä. Loppua kohden ensimmäisessä harjoituksessa saatiin kuitenkin homma sujumaan ja Aslak osasi odotellakin nätisti. Kokonaisuudessaan se oli koko päivän todella hiljaa, mikä oli hieno juttu. Toinen harjoituskierros menikin sitten jo ihan eri meiningissä, kun oli saanut autossa levätä välissä. Esiintyminen sujui ryhdikkäästi, keskittymiskyky oli taas tallella ja odottelu meni täydessä rauhallisuudessa.



Iso kiitos vielä tätäkin kautta meidän talkooporukalle, tilojen omistajalle sekä kouluttajalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti