- Alussa Aslak oli ihan lentoon lähdössä ja ajattelin, että näinköhän on paikkamakuutakaan turha käydä harjoittelemaan, kun se vaan piippasi ja oli muutenkin todella levoton. Sain sen jotenkuten rauhoittumaan ja otettiin paikkamakuu toisen koiran kanssa. Aika: n. 2 min, matka: n. 10 m. Rauhallisesti kesti, haukotteleminen toimii hyvänä rauhoitus signaalina.
- Seisomisen vahvistelua ihan vain itsekin pysähtyen.
- Luoksetulo, tutusta liikkurista ja siihen kohdistuvista rakkauden osoitusten tarpeista huolimatta nappi suoritus.
- Liikkeestä maahanmeno. Hyvä, tosin lopun perusasennon ennakoi hiukan ennen kun tuli liikkurilta ''käsky''. Käskin uudestaan maihin, käännähdin pienen matkan ja otettiin loppu siis uusiksi, sitten ei ennakoinut eikä noussut liikkurin käskystä (odotan treeneissä aina hetken ennen kuin itse sanon).
- Hyppy taas pienen tauon jälkeen, hyvin teki, lopussa menin luo ja syötin heti kädestä jotta pysyi seisomassa ja heti vapautus, ei perusasentoa.
- Hieman seuruutusta, ei valitettavaa.
- Kokonaisuudessaan yritin alun levottomuuden jälkeen keskittyä rauhoittumiseen. Liikkeitten tekemistä aloitettaessa otin autosta ulos ja heti pienen pätkän seuraamista, jotta tein heti selväksi ettei tultu riekkumaan. Tottistelun lopuksi pyrin vain rauhoittelemaan silittelyllä ja nameilla, ettei ihan jäisi lento asentoon. Kaikille koirille on mielestäni tärkeää opettaa myös sitä rauhoittumista, eritoten tuollaiselle joka kuvittelee olevansa vähintään lentäjän poika.
Muuten meille ei kuulu juurikaan mitään uutta. Agility on jäänyt tällä hetkellä kokonaan, tehdään sitä sitten taas omaksi iloksi kun aikaa ja innostusta siihen riittää. Tokoon lähinnä ollaan keskitytty, myös jälkeä olisi mukava vielä yrittää treenailla hiukan ennen talven tuloa. Ollaan myös nautittu ilmojen viilenemisestä ja sen mukanaan tuomista viileämmistä ulkoiluista, lenkkejä tehdään nyt varmasti taas hiukan enemmän.
Tässä vielä loppuun kuva, jolla Aslak tahtoo näyttää kaikille lukijoille kuinka häntä on kidutettu. Kurja ihminen meni ja puki koira raukalle heijastinliivin iltalenkille! Ulko ovesta sisään raahauduttuaan (lenkillä ensin lehtikasoissa möyrittyään ja jatkuvasti ravisteltuaan) se ryömi tuohon, juuri ja juuri pois ulko-oven välistä, ja valitti. Liivin riisumisen jälkeen se lösähti takaisin sijoilleen, huokaisi ja katsoi minua merkitsevästi kulmien alta, ''Olen syvästi loukkaantunut tekemästäsi vääryydestä''.
Kyllä on Aslak niin mummoonsa Vegaan tullut, kun ei voi sietää vaatteita ja valjaita ;-)! Cindy-emää ne eivät haittaa laisinkaan.
VastaaPoistaAnne-kasvattaja
Jep, valjaat ja vaatteet on tosi kurja juttu ja Aslakillahan meni pitkään silloin pentuna, että pantaakaan pystyi pitämään ilman kierimistä ja riekkumista. :D Valjaat on tosiaan todella kurjat, mutta jälkeä ajaessa se ei niitä muista olevankaan. :-)
PoistaVelipuoli-Hippi inhoaa takkeja, heijastinliivejä, valjaita ja kaulapantaa... hmm, villi ja vapaa taitaa olla sielultaan.
VastaaPoistaStiina