-

Kävimme taas sunnuntai päivän ratoksi ihan itsekseen hieman treenaamassa tokoa.

Ensin otimme paikkamakuun yksin, menin reilusti kauemmaksi, kun ajattelin, että ilman häiriötä se onnistuisi. Hetken kuluttua kentän läheisyydessä olevan talon pihaan tuli iso lauma äänekkäitä lapsia ja sinne hiukan vilkuiltuaan Aslak nousi ja juoksi miun luo. Oma moka taisi olla, ei pitäisi tuon matkan kanssa kiirehtiä. Palautin, otin hieman vähemmän etäisyyttä ja otin minuutin onnistuneen. Pitää nyt yrittää vaan hitaasti, mutta varmasti pidentää sitä matkaa.

Sitten seuraaminen ja liikkeestä maahanmeno, hyviä molemmat. 

Mutta se seisominen. Yhden tein jäi seisomaan, mutta otti askeleen vastaan takaisin palatessani. Sitten otin toiston, niin hiipi eikä jäänyt seisomaan. Sitten vaan yritin vahvistaa sitä seisomista, pari ihan ok pysähdystä... On se vaan vaikea.

Sitten pari luoksetuloa suht pitkästä matkasta, siinä ottaa sen verran reippahasti vauhtia, että juoksee hiukan ohi, mutta muuten hyvä ja reilu palkkaus.