Aslak toimii henkisenä tukena minun viettäessä päivät koulukirjojen parissa (tosin kirjan alla unessa tuhiseva koira ei ole erityisen piristävää luku seuraa).
Iltapäivällä suunnattiin taas treenikentälle. Ensimmäisenä reilun minuutin paikkamakuu toisen koirakon kanssa, tällä kertaa otin hihnan irti!, ettei maassa kylkeä vasten se ainenkaan pääse häiritsemään. Välillä hieman kehuin kauempaa hillitysti, en palkannut välissä. Rauhassa makasi koko ajan. Nyt olin taas jo astetta kauempana, hiljaa hyvä tulee.
Sitten otettiin vähän seuraamista irti, tosi hyvin seurasi ja oli liikkeiden välissäkin kokoajan tarjoamassa kontaktia eikä lähtenyt omille teilleen. Tämä olikin juuri ideana, että tulisi harjoiteltua sitä hallinnassa pysymistä myös liikkeiden ulkopuolella ja hihnan irroittelua, että silloin ei lähdetä mihinkään vaikka lukko irtoaa pannasta.
Sitten harjoiteltiin maahanmenoa ja seisomista. Ensin kokeilin niin, että jätin pallon takaisin palatessa pienen matkan päähän, jotta saisin sillä vahvistettua ennakoimattomuutta, eli ideana se, että lähtee pallolle vapautus sanan kuultuaan, eikä istuisi. Tämä ei toiminut, kuten hieman aavistelinkin, odotti vaan palkkaa suoraan minulta. Sitten kokeiltiin samaa namialustalla, se toimi jo hiukan paremmin. Maahan menossa tätä ei juuri tarvitse tehdä, mutta seisomisessa tuppaa ennakoimaan herkemmin. Sitten otettiin vielä hiukan molempia jääviä ihan vain sanojen vahvistamiseksi, hyvin sujui.
Loppuun vielä luoksetulo, itse kun pysyin paikallani ja kädet normaalisti tiukkaan sivuilla, tuli Aslak vauhdikkaasti törmäämättä juuri oikeaan kohtaan sivulle.
Omat kuvat ovat ikäväkyllä nyt ja varmasti lähiaikoina muutenkin mallia omena ja samsung, kun kameran objektiivi on edelleen käyttökelvoton, kuullostaa vain kuin hiiret juhlisi kun yrittää tarkentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti