Tänään huomasin aamulla Aslakin kanssa lenkillä erään arkitottelevaisuus harjoittelun tuloksen, johon ei ole tullut kiinnitettyä huomiota. Aiemmin Aslakilla oli lenkillä välttämätön tarve päästä kaikkien ihmisten ja eläinten luo nähdessään jonkun. Tänään Aslak ohitteli rauhallisesti muutaman ihmisen ilman mitään yrityksiä syöksyä kaikkien syliin. Tämä on näitä pieniä suuria asioita, joita ei sen kummemmin tule ajateltua, mutta jotka helpottavat sitä arkea.
Lenkkeily on kokonaisuudessaan aika jännittävää puuhaa pienelle koiralle (parempi kävellä korkeammalla penkan päällä kuten kuvasta näkyy). Lenkin aikana hirvitystä aiheutti suuri parkissa oleva peräkärry josta vielä roikkui jotain aivan kauhean pelottavaa, nimittäin muovipussi. Vähän väliä piti katsastaa taakse, ettei se pussi vaan seuraa meitä. Myös koti pihan tuntumassa parkissa oleva traktori sai murinaa osakseen, tosin lähempää tarkasteltuna se ei ollutkaan niin pelottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti