Voi vehnä ja tee

Luista aiheutuneen tukoksen vuoksi (josta kerroin edellisessä tekstissä), olemme päättäneet siirtyä syöttämään Aslakille nappulaa. Vaikka tukos johtuikin luusta, eikä raakaruuan syöttämisessä lihojen osalta ole ollut mitään ongelmaa ja vaikka hommaa voisi jatkaa ilman niitä luitakin, niin jostain syystä takaraivoon jäi ensimmäisen röntgenin jälkeen vahva ajatus siitä, että ruokavalio laitetaan nyt kokonaan uusiksi.

Raakaruoka on toiminut tähän asti hyvin, enkä missään nimessä halua sitä mustamaalata, vaikken sillä enää koiraani, enkä luultavasti tuleviakaan, halua ruokkia. Turkki on kiiltänyt, hampaat pysyneet puhtaina ja ruoka on ollut maistuvaa.

Jälkeenpäin olen pohtinut muun muassa sitä, että enkö osannut tulkita ruuan huonon sulavuuden ja vatsan kovettuvuuden merkkejä ja olen etsinyt syitä siihen mitä tehtiin väärin, kun periaatteessa kyseisen ruuan pitäisi sopia koiralle hyvin. Silloin tällöin Aslak oksensi luun palasia jotka eivät olleet sulaneet mahassa, tätä mietin ja tuskailin, että miksei jo silloin lopetettu koko raakaruokintaa. En koskaan ajatellut ulosteen olevan liian kovaa, koska se ei yleensä ollut esimerkiksi jauhomaista, mutta jälkeenpäin olen nyt miettinyt, että Aslak kyllä ulosti tulostettavansa aika moneen kertaan vuorokaudessa, jospa se sitten kuitenkin oli kovaa ja työlästä saada ulos.

Vaikka raakaruoka on ollut oikein hyvä ruokintatapa, enkä varsinaisesti ole kokoenut sitä työlääksi, on nappulaan siirtymisessä monia hyviäkin puolia, kuten reissunpäällä ruokinnan helppous sekä se, että kuivan ruuan voi ottaa treeneihin välillä mukaan ja illan treeneissä palkata sillä, niin ei tule erilaisia ruokalajikkeita sekaisin eikä täyty vatsa millään turhalla. Myös raakaruuan sotkevuus oli huonopuoli, lihoista tuli aina sotkua ja luidenkaan kanssa ei sotkuilta vältytty, Aslak kun ei millään ole osannut syödä niitä muualla kuin olohuoneen matolla. Välillä raakaruuan kanssa on myös tullut mietittyä, että tuleeko kaikki ravintoaineet varmasti saatua.

Jokatapauksessa siirrymme nyt siis kokeilemaan nappulaa, vaikka en oikeastaan kovin hyvin edes osaa perustella tätä päätöstä. Olen nyt viikonlopun aikana pohtinut mikä olisi se nappula. Myös lompakkoa vähemmän keventäviä vaihtoehtojahan olisi tarjolla, mutta jostain syystä minulla itselläni on tarkkoja kriteerejä sille mitä ruoka saa sisältää. Ruuassa ei saisi olla mitään ''turhuuksia'', kuten maissia ja vehnää. Lihan tulisi olla oikeasti kunnon lihaa ja rasvan ja proteiinin määrät pitäisi olla kohdillaan. Vaikka osa ruuista olisikin edullisempia, eikä varmasti ole huonoja, mutta silti maksan mielummin hiukan enemmän nappulasta jossa on jotain mistä maksaa, enkä vähemmän pelkistä turhista täyteaineista.

Taulukoin itselleni 20 eri nappula vaihtoehtoa joita saa järkevästi läheltä, vertaillen ravintoarvoja ja hintoja. Yllätykseksi koin ensinnäkin sen, että lähestulkoon jokainen ruoka sisältää riisiä ja maissia ja vehnääkin oli varmaan jokatoisessa ruuassa. Sitten kun päästään muuten miellyttävään vaihtoehtoon, niin listasta löytyy vihreä tee. Siis vihreä tee? Mitä ihmettä koira tekee kyseisellä aineella ja kyseinen ainesosa lasketaan dopingiksi. En tiedä näkyykö sellainen määrä oikeasti missään testissä, mutta täysin periaatekysymyksenä en halua syöttää koiralle tuollaisia aineita. Myös muita erikoisia ainesosia löytyi tuoteselosteista, kuten viinirypäleet, jotka ovat koiralle myrkyllisiä. Enää puuttuisi kahvi ja suklaa nappuloista.

Päädyttiin nyt sitten testailemaan suht uudehkoa Canagan nappulaa versiona kana, siinä on ainenkin ravintoarvot kohdillaan, kunnon lihaa eikä turhia täyteaineita. Myös maku on kohdallaan, sillä enpä muista mitä Aslak olisi syönyt tuollaisella himolla, yritti kupinkin kääntää ympäri jos lisää löytyisi. Sillä onkin makutakuu, mutta pussia ei nähtävästi tarvitse kiikuttaa takaisin kauppaan. Täytyy vain toivoa, että maistuvuus pysyisi kohdallaan ja merkki sopisi muutenkin.