Nyt on vihdoin saatu Aslakin raakaruokinta lopulliseen malliinsa. Koska kyseinen ruokintatapa tuntuu kovasti puhuttavan, ajattelin hiukan valaista kuulumisiamme ruuan suhteen. Kuten aiemmin olen jo täällä kirjoittanut, Aslak oli nappuloiden kanssa todella nirso ja välillä saattoi olla useammankin päivän syömättä. Sitten tuli jostain lieviä iho-oireita, joiden jälkeen päätin sitten alkaa syöttämään raakaruokaa, se kun oli muutenkin jo käynyt mielessä. Ja sinne hävisi nirsoilu, tällä hetkellä ei taida paljon olla sellaista, mikä ei maistuisi.
Nappulat jätettiin kerralla pois, mutta alkuun annettiin vain paria eläinlajia. Nyt ollaan kuitenkin päästy vauhtiin ja Aslakin lautaselle menee monenmoista eläintä. Aamuisin syödään n. 100-150 g jauhelihaa, joka on päivästä riippuen kalkkunaa, broileria, sika-nautaa, poroa ja kerran viikossa broilerin sisäelimiä ja kerran lohta. Jauhelihan lisukkeena toimii kasvissose, jonka teen yleensä itse tehosekoittimessa ja pakastan. Sose sisältää parsaa, kukkakaalia, salaattia, kurkkua yms. Kerran viikossa aamuruuan sekaan laitetaan myös kananmuna ja kuivattua merilevää, muina aamuina hiukan viitamiinijauhetta ja lohiöljyä. Iltaruoka on parina iltana viikossa naudan rustoluu ja muina iltoina broilerin kauloja/siipiä, sian selkää tai poron luita.
Ruokinta ei ole tuntunut työläältä eikä kalliilta, eikä se ole tähtitiedettä. Itse olen yrittäny luottaa maalaisjärkeen seuraamalla koiraa. Nyt ei tulisi enää mieleenkään vaihtaa takaisin nappulaan.
Jos raakaruokinta puhuttaa ihmisiä, niin Aslakkia puhuttaa muuten vaan kaikki. Haukkuminen on siis edelleen ''kovaa huutoa'' Aslakin mielestä ja yleisillä paikoilla on vaan pakko kommentoida kaikkea. Lainasimme taannoin sitruunapantaa, joka parilla ensimmäisellä kerralla sai Aslakin hiljaiseksi, kunnes se taisi todeta sitruunan vaarattomuuden, ja haukkui kurjasta hajusta huolimatta.
Hyvänä vinkkinä useammalta taholta tuli, että kannattaa opettaa koira haukkumaan käskystä, jolloin sille on myös helppo opettaa käsky hiljenemiseen. Noh pienten pohdintojen jälkeen (kyllä, piti keksiä miten Aslakin saa haukkumaan kotona!) sain opetettua sen haukkumaan käskystä ja myös hyvää vauhtia ollaan opeteltu käskyä ''riittää'' vahvistamalla palkaten hiljaisuudesta. No mutta kuinkas kävikään, Aslak nokkelana poikana oppi sitten kätevän taktiikan. Nimittäin nyt se tietää, että sen kannattaa haukkua, jotta voin käskeä lopettamaan, jotta se voi hiljetä jolloin se saa herkun. Että näin.
Hiljaa hyvä tulee, muutamia arkitottiksia Aslak on pysynyt hiljaisena, joten kyllä se vielä siitä. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti