Kävin Aslakin kanssa treenaamassa tokoa ja näin välillä pitää nähtävästi palata hiukan maanpinnalle, nimittäin treeni oli aikamoinen fiasko. Aina ei voi mennä kuin elokuvissa, viime aikoina treenit onkin menneet vähän liian hyvin. ;)
Aloitin treenaamisen sillä, että ajattelin harjoitella hihnassa seuraamista, sillä Aslakhan seuraa huomattavasti paremmin vapaana kuin hihnassa. Pistin sille pannan joka on ollut meillä käytössä joskus aiemmin tokossa. Mutta kuinkas kävikään? Aslak huiteli omiaan, haisteli, katseli taivaalle ja vinkui, eli selkeästi paineistui. Kuten jo aiemmin olen todennut, että ollaan otettu tokossa reilusti takapakkia, sillä vaadin selkeästi liikaa liian aikaisin. Ja tämä kyseinen panta muistutti Aslakille mieleen selvästi taas sen, että ainiin, tää ei ookkaan mitään kivaa.
Ja noidankehä on valmis, itse en osaa olla hermostumatta kun Aslak ei teekkään yhtäkkiä niitä juttuja jotka se varmasti jo osaa. Ja sitten se ei varmasti tee, kun vaistoaa minusta, että kyseessä ei ole mukavaa tekemistä. Mutta kaikki pitää oppia vaikka sitten virheistä, tästä ei voi syyttää kuin itseään. Laitoin Aslakin huilille autoon, jonka jälkeen otin sen autosta ja vaihdoin pannan sekä mielentilan. Sitten onnistui jo huomattavasti paremmin. Tästä on myös helppoa tehdä huomio, kuinka välineurheilijoita koirat todella onkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti