Olen aina elänyt siinä uskossa, että ihmisten ja koirien taudit eivät tartu keskenään, mutta jos niin on, niin meillä on tällä hetkellä erittäin kumma sattuma. Isäntä kerkesi jo tautinsa potea, mutta nyt on sitten muiden vuoro.
Itse taisin selvitä vain kovalla vatsakivulla ja yhden aterian takaisin päin tulolla, mutta Aslak sen sijaan ripuloi koko yön ja aamun. Itsellä oli hieman kuumeinen olo ja Aslakin täytyi päästä tunnin välein ulos, mukavempiakin öitä on ollut.
Aamun tunneilla (sadannelta tuntuneella kerralla) päästin Aslakin ulos ja suunnistin kylpyhuoneeseen olettaen Aslakin tulevan perässä, jotta saan sen pestyä ja haaveilin nopeasta pääsystä takaisin sänkyyn. Mutta mitä teki Aslak: se lämmin houkutteleva sänky, se houkutteli selvästi sitäkin, nimittäin siellä se makasi tassut mudassa ja persusvillat siinä itsessään puhtaissa lakanoissa! Se niistä aamu unista sitten.
Itsellä ei olo enää tunnu kuumeiselta ja Aslakin ei ole tarvinnut päästä muutamaan tuntiin ulos ja se on juonut hyvin, joten ehkä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti