Pyrstö heilui, tättärää

Miks? Siks, kun se oli valaskala. Ei kyllä ollut valaskala vaan haukikala, mutta Aslakista vähintään yhtä kummallinen. Piti koko aika tuijotella vieressä hyvin tiiviisti kun isäntä sitä pisti fileeksi. Todistusaineistoa kyseisestä vonkaleesta ei kyllä ole, mutta kyllä se siinä pöydällä pötkötti. Aslak alkaa pikkuhiljaa olemaan jo oikea kalakoira, oli se nimittäin katiskareissullakin taannoin isännän mukana.

Nääksä?

On me tehty muutakin kun puljattu kalojen kanssa. Tänään käytiin jälleen arkitottiksissa. Jännä juttu, että ulkona olevissa arkitottiksissa Aslak on paljon huonompi keskittymään ja paljon äänekkäämpi. Hallissa on saatu mukavia treenejä jotka on menneet loistavalla ja äänettömällä keskittymiskyvyllä, mutta tuolla ulkona piti haukkua enemmän. Ei haukkunut varsinaisesti oikein kellekkään, kunhan vaan vanhasta tottumuksesta huuteli, että onhan kaikki varmasti huomannut että mä oon täällä. Oli sitä ääntä kuitenkin vähemmän ja muutoin meni ihan mukavasti hihnassa enempiä vetämättä tai turhia riehumatta.

Käytiin me myös metsälenkillä, siellä ei ollut haukea eikä valasta, vaan allekirjoittaneen mielestä vähintään helikopteri. Aslak ei edes huomioinut sitä suurta ääntä mikä vierestämme lähti. Isäntä tiesi kuitenkin kertoa, että se oli jokin iso kanalintu eikä minikokoinen helikopteri, vaikka äänestä olisi niin voinut luulla.