Nyt on sitten tosiaan sitä pakkasta jota ollaan niin kauan toivottu. Enkä valita, tuo kirkkaus ja valo tuo päiviin ihan uudenlaista energiaa. Ja on päivä jo pidentynytkin, iltapäivälläkin ehtii lenkille pidemmän päivän ja lumen tuoman valon ansiosta.
Aslak ei kyllä juuri palele, mutta tottumattomat tassut vaivaavat jos paikalleen jää pidemmäksi aikaa. Tassut vaivaavat muutenkin, jatkuvasti se niitä nuolisi ja pitää jo kieltää, ettei imeskele ihoa rikki. Mitään kummempaa niissä ei näy, joten ei ne varmaan tulehtuneetkaan ole. Pitkät karvat taitavat häiritä, mutta viime talvena tuli jo todettua, että ei niiden leikkaaminenkaan mitään auta, kun sitten se sänki kutittaa.
Meille ei (edelleenkään) kuulu mitään uutta tai ihmeellistä. Viime aikoina on käyty vain arkitottistreeneissä hakemassa sitä oikeaa mielentilaa, hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Kotona on harjoiteltu paikkamakuuta. 10 metriä ja reilu 2 minuuttia on nyt kasassa. Nyt sitten pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja raahautua tiheään rakentamaan sitä sinne hallille. Parasta olisi jos voitaisiin harjoitella sitä vielä ennen hallille siirtymistä jossakin kodin ulkopuolella hajuttomammassa paikassa, mutta sellaista meillä ei nyt taida talvella olla, kun ei viitsi makuuttaa missään kylmässä.
Nyt alkaa pikkuhiljaa oikeasti se uusi vuosi rullaamaan ja päästään taas toivottavasti vähän aktiivisempaan elämänmenoon kiinni vähitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti