Otsikosta ja kuvasta voi ehkä jo päätellä tämän hetken teeman. Aslakin tämän hetken lempi puuhaa on haistelu, joka on jopa niin hauskaa, että 40 minuutin arkitottelevaisuusharjoituksen aikana voisin veikata Aslakin nenän olleen maassa ehkäpä 38 minuuttia. Nyt on kyllä mietinnän alla, että onko tokon harjoittelu vain ajan hukkaa, kun katsekontaktia en saa vaikka laulaisin sille. Minä, kuten varmasti aika moni muukin nuoren uroskoiran omistaja, olen hieman turhautunut tilanteeseen, kun upean katsekontaktin oppinut koira onkin yhtäkkiä korvaton nuuskuttaja. Myös luoksetulo on lenkillä heikentynyt jos on hyvä haju penkassa. Nyt en osaa sanoa, että onko tilanteeseen vain tyydyttävä ja odotettava aikuisempia aikoja, vai onko vika minussa ja motivoinnissa, enkö ole tarpeeksi mielenkiintoinen voittaakseni hajut? Paikallaan ollessa Aslak sentään kuuntelee, mutta heti liikkeelle lähdettäessä painuu kuono maahan.
Agilityä ollaan nyt muutamaan otteeseen käyty harjoittamassa. Tähän mennessä ollaan koitettu puomia, putkea, pussia, keppejä, hyppyä ja rengasta. Eikä yhdessäkään ongelmaa, mitä nyt ohjaaja hieman haahuilee omiaan eikä oikein meinannut keksiä kepeillä että miten sitä kättä oikein pujotetaan palkatessa. :D Ja muutoinkin on ohjaus vähän liian hidasta, pussissakin piti aluksi kannustaa ja raottaa pussin suuta, mutta enhän minä mitään kerinnyt, kun Aslak jo viipotti tulemaan. Mutta pääasia että molemmilla on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti