Aamulla päätettiin, että lähdetään vapun kunniaksi pyörähtämään mätsärissä, kun ihan täällä omassa kaupungissa sellainen kerta pitkästä aikaa järjestettiin. Kehässä esiintymiseen Aslak ei juuri tarvitse harjoitusta (koputan puuta), se osaa kyllä yleensä esiintyä, jos vain on hyvä päivä. Mentiin kuitenkin ihan ajankuluksi harjoittelemaan ja Aslakille ison koira määrän seassa rauhoittuminen on aina hyvää harjoitusta.
Alun sähellyksen jälkeen Aslak olikin oikein nätisti. Pääasiassa aivan hiljaa, istuskeli ja katseli muitten menoa ja seurusteli. Lämpötilakin oli kerrankin sopiva, ettei tarvinnut kuumuudestakaan mieltään osoittaa (halleissa kun keskittymiskyky yleensä jää läähätyksen ja kuumuudesta tuskailun alle).
Kehässä esiintymisen onnistuvuudesta en ollut etukäteen laisinkaan varma, nimittäin alustana oli nurmi joka oli aivan täynnä jäniksen papanoita... Ja nehän jos mitkä ovat Aslakille vastustamatonta herkkua. Kehään mennessä niitä piti hieman yrittää ensin tutkiskella, mutta sitten onneksi unohtuivat. Sin/pun kehässä olimme perhoskoiran kanssa ja tuomarimme arpoi kauan kumpi saisi kumman, ihan meinasi itsellä polvet puutua Aslakkia seisottaessa. Tuumasi vielä, että kuinka hän voi meitä sijoittaa mihinkään järjestykseen ja päätyi antamaan meille sitten sinisen nauhan.
Sinisten kehässä karsi ensin jäljelle kuusi (olisikohan meitä kaiken kaikkiaan ollut n. 15-17 sinistä) johon päästiin, mutta kovassa tasossa ei sitten kuitenkaan sijoituttu neljän parhaan joukkoon. Olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen, sillä Aslak osasi odotella hienosti ja kehässä ravasi kauniisti ja seisoi kuin patsas, vaikka paikallaan sai pönöttää tovin jos toisenkin. Lopussa alkoi jo huokailuttaa, mutta jaksoi kuitenkin todella hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti