Suunnittelemisen taito ja sen puute

Ollaan treenailtu nyt muutaman kerran tauon jälkeen paikkamakuuta, mutta suunnitelmallisuus on siitä(kin) ollut kaukana. Lenkillä olen vaan päättänyt, että hei harjoitellaanpas sitä tässä välissä. Matkat ja ajat ovat olleet todella lyhyitä, mutta ehkä se on ihan hyväkin, jotta on saatu nyt sitä varmuutta taas siihen ettei lähde perään. Nätisti on ollut.

Maanantaina käytiin treenailemassa arkitottelevaisuus juttuja. Pari itsenäistä ihan pientä paikkamakuu harjoitusta muitten leikkiessä ja touhutessa ympärillä. Vähän seuraamista ja arkisemmalta puolelta kontaktia, toisten ohittamista ja hiljaa odottelua. Äärimmäisen hyvä treeni. Alussa piti vähän vinkua, mutta se menee varmasti sen piikkiin, ettei olla pitkään aikaan tehty kunnolla mitään, niin oli sitten sitä malttamattomuutta ja virtaa.

Sitä suunnitelmallisuutta pitäisi taas kaivaa ihan muutenkin treeneihin. Kokonaisia liikkeitä kun ei viitsi harjoitella, mutta juttuja voisi kuitenkin hioa. Käännöksiä, paikkamakuuseen aikaa ja matkaa, suoria perusasentoja, varmaa katsekontaktia jne. Mutta kun ei vaan osaa. Aina mennään treenaamaan lähinnä niin, että ''noh, katsotaan mitä tästä tulee ja mitä tehdään''... Ei, ei, ei. Tosi hedelmätöntä touhua tällainen treenaaminen. Jospa sitä nyt ottaisi itseä niskasta kiinni ja raapustaisi niitä ihan vaikka paperille ja vetäisi vaikkapa linjan, että treenaamaan ei mennä jos ei ole suunniteltu etukäteen mitä tehdään.

Ja sitten vielä sellainen juttu täysin aiheen vierestä: jos jollakin on hyviä vinkkejä koiran hampaiden puhtauden ja valkoisuuden säilyttämiseen, niin otamme niitä ilolla vastaan. Raakaruuasta nappulaan siirtymisen jälkeen Aslakin takahampaat ovat menettäneet sen hohtavan valkoisuutensa ja raakoja luita en sattuneista syistä uskalla sille antaa...