Tällä viikolla ollaan käyty jo kahdesti arkitottiksissa. Ensimmäinen kerta meni kyllä ihan plörinäksi, mistä saan syyttää suurimmalta osin itseäni, sillä tiesin jo treenaamaan lähtiessä ettei mielentilani ehkä ollut oikea. Heti kun oma mielentila on stressaantunut tai vähänkin hermostunut, vetää Aslak myös ihan pelleilyksi touhuamalla kaikkea muuta kuin keskittymistä treeniin.
Tänään oli sitten viikon toinen arkitottis kerta ja meni mielettömän hienosti (koputan puuta). Ensin toki piti haukkua ja riekkua kentälle mentäessä, mutta kun päästiin itse hommaan niin Aslak oli hiljaa koko treenin, keskittyi tekemiseen ja kuunteli häntä heiluen käskyjäni. Mitä tästä siis opimme, on se, että koiralta on aivan turha vaatia oikeanlaista mielentilaa mikäli se ei itselläkään sellaista ole! Parhaillaan treenaaminen oikeanlaisessa mielentilassa on sitä mitä se tänään oli, eli molemmille mukavaa tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti