Monenmoista

Joku voi miettiä miksi lisään kuvan koirasta makoilemassa häkissä. Mutta tässä se on: todiste parin viikon takaa Aslakin ensimmäisestä kerrasta omaehtoisesti makoilemassa häkissä jossakin muualla kuin autossa!

Perjantaina käytiin ihan itsekseen hiukan treenailemassa agia. Treeni oli kyllä totaalisen epäonnistunut sähellys, sillä Aslakilla oli parempaa tekemistä kuin suorittaa rataa. Jostain syystä se ei suostunut menemään ollenkaan putkeen, mikä on kyllä sillä jo aika varma este. Tämän lisäksi Aslak hyppäsi ensimmäisen hypyn ja juoksi kaikkien muiden esteiden ohi istumaan pöytä -esteen päälle, kun itse jäin toisen esteen eteen vaan katsomaan suu auki, että mitä se touhuaa. Asenne oli siis se, että Aslak vaan valkkasi satunnaisesti jotain esteitä mitä se teki haistelun lomassa. Kaiken huippu oli suoritus, jossa Aslak oikein keskittyneesti odotteli liikkeelle lähtöä radan alussa ja kun annoin ensimmäisen käskyn ja lähdin juoksemaan rataa, lähti Aslak vastakkaiseen suuntaan tutustumaan hiekan makoisiin hajuihin, sai hyvän etumatkan lähteä toisaalle kun esitti ensin tekevänsä yhteistyötä. Totaalisen pelleilyn jälkeen kannoin Aslakin hetkeksi jäähylle autoon ja sen jälkeen otin sen kanssa vain muutaman hypyn, jotta sain treenaamisen päätettyä edes pieneen onnistumiseen. Sellaista silläkertaa. Muutenkin hajut kyllä ovat sekoittaneet pienen koiran pään ihan totaalisesti. 

Muulla saralla taas on sujunut mukavasti. Aslak on osannut kyläillä rauhallisesti, hihnassa kävelyä on kovasti yritetty harjoitella (vaatii kyllä lisää treeniä vielä) ja kotonakin ollaan oikein rauhassa. Hyvää käytöstä piti osata esittää myös vanhainkodissa lyhyellä n. 10 minuutin visiitillä, mikä tuommoiselta kaikkia rakastavalta koiralta sujui oikein mukavasti, kun vain malttoi yrittää olla neljällä tassulla. Pyörätuolikaan ei enää pelottanut, toisin kuin pentuna.

Tänään sitten oli taas ohjattua agilityä ohjelmassa. Jotain oli taas siellä korvien välissä tainnut tapahtua, sillä treenit oli ihan toista maata kuin viime kerralla. Puomilla ja A-esteellä kontaktit on kyllä totaalisen hakusessa, joten koitettiin sitten namialustalla niitä hioa. En tiedä oliko se sitten niin kauhean hyvä ratkaisu, sillä niitä käytettäessä Aslak sitten katsoi jokaista hyppyä ja muuta estettä sillä silmällä että ''tuolla ei oo namia, en mee tuota'' ja muutenkin keskittyminen herpaantui täysin: lopulta juoksi jopa aidan ''tolppaa'' päin kun olisi pitänyt hypätä, kun katse kulki vain pitkin hiekkaa jos vaikka niitä namialustoja jossain näkyisi. Namialusta -kokeiluja lukuunottamatta treeni meni kuitenkin oikein mainiosti, eikä edellis kerran pelleilystä ollut tietoakaan. Sellainen päivä sitten tänään. :) 

Aslakin kanssa treenaaminen lajissa kuin lajissa on noiden viettitasojen kanssa haastavaa. Joko se on oikein kiltisti käyttäytyvä ja rauhallinen, mutta menee vain nenä maassa eikä kuule tai näe muuta maailmaa. Toinen vaihtoehto on oikein korkean tason toiminta, mitä Aslakilla on onneksi enemmän ja mikä tekee siitä juuri niin mahtavan harrastuskoiran, mutta mikä myös tuottaa tällaiselle kokemattomammalle koiranohjaajalle pienoisia hankaluuksia ohjata se energia oikein ja oikeanlaiseen toimintaan.

Muuten päivät ovat sisältäneet ulkoilua, sillä ilmat on olleet mukavan aurinkoisia. Vapaana ulkoilu on kuitenkin jonkin asteisen koulutuksen alla, sillä Aslak jatkaa edelleen pentuna keksimäänsä hauskaa leikkiä, että se alkaa repiä vaatteista ja viedä hanskoja, mikä sinänsä ei haittaisi muuten, mutta kun vaatteiden alla sattuu olemaan ihoa (mitä Aslak ei taida edes hoksata) eikä 12 kiloa koiraa siinä roikkuen tunnu mukavalta. Vielä ei olla tähän keksitty ratkaisua, sillä komentaminen ja kiinniotto yritykset vain villitsevät sitä entisestään, mutta kunhan hiukan mielikuvitustamme kaivelemme, niin eiköhän tuostakin tavasta päästä vielä eroon. :) Kokonaisuudessaan on omanlainen haaste yrittää olla fiksua koiraa fiksumpi. ;)