''Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin''

''Ilo irti mistä ikin lähtee, sata prossaa mitä ikinä teen, vähempäänkään en tyydy ja tää hymy, se ei hyydy.''

Välillä tuntuu, että harrastaminen menee tällaisella perfektionistilla hieman kulmien kurtisteluksi. Sitten kun on valinnut harrastuskaverikseen tuollaisen pienen pystykorvaisen paimenen, jonka visio ei aina kohtaa omaani, tietäähän sen, että siitä ei hyvän mielen treenejä synny. Tähän asti olen aina kuvitellut, että Aslak ei ota paineita omista mielipiteistäni ja se viis veisaisi mitä tuumin asioista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että jos olen siihen tyytymätön tai olen kireä ja hermostunut, se ei kykene toimimaan ja vetää hommat ihan pelleilyksi. Löytyy sieltä itsepäisen kuoren alta siis myös herkempää puolta.

Tällä viikolla otettiin ilon ja rentouden kannalta. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa ihan arkitottelevaisuusharjoituksissa, jotta saatiin pidettyä yleisillä paikoilla olon rutiinia yllä ja mukavaa yhteistä tekemistä ilman kummempia tavoitteita. Pieni toko-treenikin otettiin siihen perään. Paikkamakuussa oli vielä aika maksimaalinen häiriö, kun itse menin seisomaan selkä metsää vasten ja jokin, oletettavasti metsäkanalintu, alkoi riehua puussa. Aslak katsoi sinne silmät suurena ja toivoin vain, että se jokin ei hyökkää sieltä allekirjoittaneen päähän. Noh, ei hyökännyt ja Aslakkikin kesti hienosti paikoillaan. Kokonaisuudessaan meillä oli äärimmäisen mukavaa.

Ollaan ulkoiltu paljon ihanassa syys-säässä ja otettu välillä lelukin mukaan, että pidetään kunnolla hauskaa. Tänään olin itse katsomassa hienoja iloisia suorituksia toko kokeessa ja kokeen päätyttyä treenasin Aslakkia kentällä. Tehtiin alokasluokan liikkeitä yksikseen, joskin kauempana oli toisia koirakoita. Aslak teki hienosti ja koska meillä oli kivaa!