Aikaansaamattomuutta

Itse olen ollut viikon lomalla (tai siis opetuksettomaksi ajaksihan tätä kutsutaan), viimeistä päivää viedään. Mitään ei olla oikein saatu aikaan, mutta ei kai sitä lomalla tarvitsekkaan.

Jonkinlaisia aikaansaannoksia olisi kyllä ollut toiveissa, sillä Aslakilla oli morsian kylässä muutaman päivän tässä viikon loppupuolella. Jostain syystä Aslak ei kuitenkaan yrittänytkään astua sitä, saa nähdä jääkö vain arvailuksi, minkä vuoksi Aslak päätti olla astumatta. Jos nyt jotain positiivistakin, niin Aslakilla oli mukavaa tyttösen kanssa, nukkuivat vieretysten ja pistivät välillä leikiksi. Ja itse sai taas tuntumaa mitä olisi elellä kahden göötanmaalaisen kanssa. 

Viikon alussa käytiin hakemassa hieman häiriötreeniä, eli ottamassa vähän seuraamista yms. muiden koirien läheisyydessä, ihan liian harvoin kun tulee tuota nykyään tehtyä. Aslak pystyy kyllä suhteellisen hyvin keskittymään tuollaisessa tilanteessa, mutta tuijottamista se ei siedä yhtään. Jos joku sattuu tuijottelemaan, häviää Aslakilta korvat ja keskittymiskyky tyystin ja menee haukkumiseksi. Lenkeillä olen huomannut samaa hommaa, että tuijottavat koirat saavat Aslakin haukkumaan, vaikka muutoin ohittaa nätisti. Onhan se ihan ymmärrettävää toki. Epäluulo koki taas minusta hetkellisen voimistumisen, kun metsässä meitä vastaan törmäsi iso laumanvartija ja omistaja perässä vasta satojen metrien jälkeen. Sittenkään hän ei ottanut koiraansa edes kiinni, vaikka sanoin että Aslak ei luultavasti tykkää kun toinen uros ahdistelee. Sai kyllä olla ylpeä, että Aslak tuli luo kun kutsuin ja käveli tovin toisen ahdistellessa ympärillä, kun pyysin sen olla välittämättä. Tasainen kurina kuului kurkusta, mutta silmät sirillään ja korvat päätä vasten se viipotti eteenpäin, yritti olla ajattelematta että ympärillä pyörii joku. 

 Jospa sitä saataisi taas enemmän aikaan, kun palataan arkeen. :)