Aslakin päivät on viime aikoina menneet pihamaalla juoksennellessa ja pihatöitä vahtiessa. Kevyeen sisäelämään tottunut kaupunkilaiskoira on saanut oikein toden teolla opetella ''maalaiselämään'', kun päivät kuluvat ulkona. Vetää göötinpojan aika väsyneeksi.
Onneksi oma piha alkaa olla jo niin kotoisa, että siellä voi tarpeen vaatiessa ottaa torkkuja. Pihan ympärille nousee mukavaa tahtia myös verkkoaita, ei tarvitse enää kohta vahtia Aslakin touhuja silmä kovana. On ollut hassua huomata, että vaikka pihan toiselta laidalta alkavan tien toisella puolen onkin kaksi taloa, joissa on jatkuvasti ihmisiä ja jopa koira pihassa, Aslak ei välitä niistä kamalasti. Muutamia kertoja se on käynyt kommentoimassa niille, että meidän piha, mutta käy vain oman tontin rajalla haukkumassa poistumatta omalta pihalta.
Ensimmäinen punkkikin tavattiin tänään Aslakin turkista temmeltämästä. Saa nähdä kuinka paljon niitä alkaa vilistä, kun ollaan aiempaa enemmän ulkoilmassa. Parina kesänä punkkeja on torjuttu joillakin liuoksilla (joiden nimiä en tietenkään muista), mutta viime kesänä mentiin ihan tuurilla ja tiheillä tarkastuksilla, eikä punkkeja ollut kuin muutama, kun liuos-kesinä on saattanut olla jopa kymmenkunta myrkyistä huolimatta. Mielummin olisin laittamatta mitään myrkkyjä (koska a. ne on myrkkyjä ja b. ne on kalliita ja c. olen vähän skeptinen etenkin kaiken sellaisen suhteen, mistä ei ole kunnollisia pitkiä tutkimuksia, jotka nekin tosin yleensä valmistajan itsensä tekemiä, mutta se onkin jo ihan oma lukunsa), mutta jos niitä nyt alkaa riesaksi asti pyöriä, niin katsotaan sitten uudestaan.
Nyt nautitaan kesästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti