Kuulumisia

Aslakin kanssa ollaan päästy mukavasti tokon makuun. Toissa kerralla kotiläksyksi saadun perusasennon korjaussarjan ansiosta perusasennot on alkaneet sujua ilman vartaloapuja. 

Paikalla makuuta on päästy harjoittelemaan porukalla hallissa, sekin on sujunut Aslakilta mallikkaasti. Viimeksi otin etäisyyttä ehkä n. 5 metriä ja aikaa oli luultavasti pari minuuttia. 

Viime kerralla harjoiteltiin hyppyä, kun möllitokoissa se oli silloin hieman hukassa. Aslak kyllä hyppäsi nyt treeneissä ihan nätisti, mutta yritettiin ottaa hommaan vähän vauhtia ja etäisyyttä esteeltä. Itse lähetin Aslakin hyppäämään ja toinen palkkasi esteen toisella puolella. Aslakille on kuitenkin iskostunut niin vahvana, että palkka tulee minulta, että se meni kyseisestä harjoituksesta vähän sekaisin. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin, että tahtoo sen palkan minulta. 

Tehtiin treeneissä vielä itsenäisesti vapaana seuruuta ja vähän jääviä. Oikein hyviä kaikki. Näissä kun keskityin 110 % itse, niin Aslak teki hyvin, mutta hyppyharjoituksessa kouluttajan kanssa treenatessa kun ei Aslakin kanssa hallittu tilannetta täysin ja oltiin molemmat vähän pihalla, niin Aslak karkasi KAHDESTI! Se ei onneksi mene rähjäämään kellekkään ja tuli kyllä heti kutsuttaessa takaisin, mutta noita irtiottoja ei saisi tapahtua silti yhtäkään! Vitsi että ärsytti taas jälkikäteen, kun oma luotto aina murenee ihan totaalisesti kun se kerran ottaa spurtin poispäin. Ja se on toki myös erittäin ikävää toisille koirakoille. Tuo vapaana seuruu tehtiin vielä tosiaan treenien lopuksi, että saatiin onnistunutta irtioloa hallissa muiden läsnäollessa. Ehkä se vielä oppii.

Tehtiin myös kaukoja, niissä Aslak tahtoo kääntää siirtymissä itseään vinoon edelleen. Katsellaan mitä voidaan asialle tehdä.

Noita irtiottoja lukuunottamatta viimekin treeni meni oikein mukavasti. Aslakilla menee jo vähemmän aikaa rauhoittumiseen ja se keskittyy tosi kivasti siihen mitä tehdään. Treenit on mukavasti hieman myöhemmin, kun ne alkavat klo 19, joten saadaan palkkailu hoidettua iltaruualla.

Viimeisen vuorokauden Aslak sai olla koiran vahdin seurassa kotosalla, kun me kaksijalkaiset astelimme avioliittoon. Hyvin oli Aslakilla sujunut vieraan ihmisen kanssa oleskelu, ruuat ja uni oli maittaneet ja sitä rataa, vähän oli pitänyt välillä vinkua kun kotiväki puuttui. Mukavaa huomata, että vaikka Aslak on vilkas ja meihin kovin kiintynyt (välillä liikaakin), on se silti suhteellisen sopeutuvainen kaveri.

Ps. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, Aslakilla on edelleen pieni muisto kuonossaan kovista pakkasista. Metsässä isännän kanssa vaellellessaan silloin repi tuon nokkansa jonnekin, liekkö pakkaslumi puraisi.