Meille luiden kanssa sattuneen hyvin säikäyttäneen episodin jälkeen ei tässä talossa ole tippunut koiran kuppiin mitään raakaa. Siirryttiin silloin kertaheitolla nappulaan ja unohdettiin raakaruoka. Hiljalleen, trauman hävittyä, mieleen on alkanut hiipiä ajatus taas raa'asta ruuasta. Koska nappula on tuntunut ihan hyvältä (ja on äärimmäisen helppo ruokintamuoto), ei siitä aijota kuitenkaan luopua. 50/50 ruokintamallista olen lukenut ja kuullut vain hyvää, joten tuumin, että lähdetään testaamaan sitä.
Periaatteessa nappula on ollut kelvollinen. Tuntuu kuitenkin, etteivät lihakset ja turkki ole aivan siinä mahtavimmissa kunnossa nappulalla, mikä Aslakilla oli raakaruualla. Lihasmassan kadottua kesällä tuumin, että se johtui vaan minimaalisesta liikkumisesta helteiden aikaan. Totta varmasti sekin, mutta tuntuu, että liikunnan taas lisäännyttyä lihasta ei ole kuitenkaan tullut ihan samaa vauhtia kuin aiemmin.
Periaatteessa nappula on ollut kelvollinen. Tuntuu kuitenkin, etteivät lihakset ja turkki ole aivan siinä mahtavimmissa kunnossa nappulalla, mikä Aslakilla oli raakaruualla. Lihasmassan kadottua kesällä tuumin, että se johtui vaan minimaalisesta liikkumisesta helteiden aikaan. Totta varmasti sekin, mutta tuntuu, että liikunnan taas lisäännyttyä lihasta ei ole kuitenkaan tullut ihan samaa vauhtia kuin aiemmin.
Vaikka syöttämämme nappula, Canagan, on ilmeisen laadukasta, ei se silti vedä vertoja lihalle. En jaksa lähteä miettimään kamalan tarkkoja ravintoarvoja, hankalia reissueväitä yms. raakaruuan varjopuolia, joten kokeillaan nyt kompromissia.
Tästä eteenpäin kuppiin siis menee Canagan Free Run Chicken -nappulaa ja toinen puolikas raakaa lihaa: kalkkunaa/broileria, nautaa(/sika-nautaa), lohta ja silloin tällöin naudanmahaa. Omanlainen haasteensa tuossa lihan syöttämisessäkin. Olen nimittäin tutkiskellut kennelrehun, vauhti-raksun ja mustin&mirrin valikoiman ja olemassa on ilmeisen vähäinen valikoima LIHAA. Siis ihka-aitoa puhdasta lihaa, johon ei olisi jauhettu myös luuta (tai muita roippeita) mukaan. Ymmärtäähän sen, että pelkkä liha on varmasti lompakolle ikävämpi kolaus, ja se sotii aitoa barffausta vastaan, mutta entä jos ei silläkään uhalla tahdo ostaa luuta? Suolitukoksen jälkeen en aio antaa Aslakille edes luullista jauhelihaa, kuin korkeintaan silloin tällöin. Mustin ja mirrin Maukas -tuotesarjan valikoimista löytyy kalkkuna sekä nauta luuttomana, poroa taas löytyy MUSH:in valikoimasta. Ja siinä se sitten oikeastaan olikin, kaikkeen muuhun on se luukin heitetty sekaan.
Äkkiseltään näyttäisi siltä, että Canaganin (n. 100g) ja lihan (n. 125-167g) jälkeen D-vitamiinin ja sinkin saanti jää aavistuksen vajaaksi. En tiedä kuinka suuri merkitys niin pienillä heitoilla todellisuudessa on, mutta onneksi niiden puute on helposti korjattavissa. Kuppiin laitetaan melkein päivittäin pieni nappi, Biotiini forte, jossa tulee siis täydennystä myös sinkin saantiin. D-vitamiinin saanti lisääntyy turskanmaksaöljyllä ja n. kerran viikossa annettavalla lohella. (Laskeskelin lähinnä D:n, A:n, kalsiumin ja sinkin.)
Vaikka raaka liha ei ollut pitkään aikaan kuulunut Aslakin ruokavalioon, tottui sen vatsa siihen uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen lohiannos teki vatsan aavistuksen normaalia löysemmäksi yhdelle ulkoilukerralle, mutta muuten jätökset ovat olleet ihanteelliset ja aavistuksen vähäisemmät kuin pelkällä nappulalla.
Vaikka raaka liha ei ollut pitkään aikaan kuulunut Aslakin ruokavalioon, tottui sen vatsa siihen uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen lohiannos teki vatsan aavistuksen normaalia löysemmäksi yhdelle ulkoilukerralle, mutta muuten jätökset ovat olleet ihanteelliset ja aavistuksen vähäisemmät kuin pelkällä nappulalla.
Jotain kautta päädyin blogiisi ja ajattelin kommentoida :)
VastaaPoistaMustin ja Mirrin Maukas-sarjassa on myös luutonta broilerin-, sian-, sika-nauta ja hevosen jauhettua lihaa. Sisäelinseoksista ja broilerin sydän- ja kivipiirapötköistä ei myöskään löydy luuta. Toki noihin osaan on jauhettu mukaan myös muita eläinten osia/sisäelimiä, mutta jos mietitään ruokinnan monipuolisuuden kannalta silloin tästä ei liene haittaa :)
En ole ihan selvillä siitä millä raakaruokinnalla Aslak on aiemmin ollut, mutta barffissahan luun määrä on todettu aivan liian suureksi tarpeeseen nähden, ja barffin luunsyöttösuhteilla on iso riski, että koira jonkinlaisen suolistotukoksen saa luumassasta. Raakaruokinta taas ei ole mihinkään kirjaan sidottu ja siinä kuunnellaan enemmän koiraa.
Sekaruokinta on mainio vaihtoehto! Omista koirista toinen oli ensimmäiset 2 vuotta lähes pelkällä raakaruokinnalla, mutta koska reissaamme paljon siirsin molemmat sekaruokinnalle, ja tämä on osoittautunut meillä käteväksi kompromissiksi. Toivottavasti ruokintamalli on hyvä myös Aslakille! Tsemppiä jatkoon! :)
Kiitoksia kommentista! Kaikki vinkit ja tietysti muutkin kommentit ovat aina tervetulleita. :)
PoistaSisäelinseokset ovat jostain syystä ainoa raaka, mikä ei tuolle göötille uppoa. Broileria meillä on tainnut ollakkin välillä kalkkunan sijaan ja sika-nautaa tulee välillä napattua ihan ihmisten tiskistä jos halvalla saa. Hevosta ei ainakaan näkynyt paikallisessa mustissa ja mirrissä olevan, mutta täytyykin kysellä, kiitos vinkistä!
Kokonaisuudessaan tarina meidän barffauksen päätepysäkistä löytyy täältä: http://slakki.blogspot.fi/2013/10/barffaajan-painajainen.html , mutta tiivistetysti luunpala oli jumissa ruokatorvessa ja koko suolisto tukossa. Aslak ei saanut ihan sitä oikean barffin luumäärää, mutta silti selkeästi liikaa. Sen jälkeen en ole uskaltanut luita antaa ollenkaan, kun pelkkä luullinen lihakin tuntuu vetävän vatsan heti jumiin.
Tähän mennessä tämä sekaruokinta on vaikuttanut erittäin hyvältä vaihtoehdolta ja kyllähän se ihan järjellä ajateltunakin tuntuu/kuullostaa järkevältä.
Ps. Olenkin lukenut blogiasi jo pidemmän aikaa, kuuluu ehdottomiin suosikkeihini! :)