Pitkästä aikaa otettiin tokoa taas julkisella paikalla, Parikkalan möllitokoissa. Hurautettiin Aslakin kanssa kaksin jo hyvissä ajoin paikalle ja käytiin vähän kävelemässä ja otettiin aikaa rauhoittumiseen. Sopivasti ehtikin rauhoittua ennen homman alkua, tosin keskittymiskyky oli myöhemmin vieläkin parempi, joten jatkossa voisi harkita vielä hieman pidempää rauhoittumisaikaa. Ja ensi kerralla pitää myös muistaa tehdä hieman jotain perusasentoja yms. palkaten ennen omaa vuoroa, että keskittyy asiaan varmasti.
Suurempia ongelmia ei kuitenkaan ollut. Osallistuimme (edelleen) mölliluokkaan. Muuten alo-luokkaan osallistuminen olisi varmasti ollut ihan hyvä, mutta paikkamakuussa en uskalla vielä ottaa sitä oikeaa etäisyyttä. Suorituksemme näytti siis tältä:
Luoksepäästävyys 10 (sanoin ''odota'' kun tuomari lähestyi, ei noussut tuomaria vastaan ja kesti rapsutuksenkin ajan istumassa, jes!)
Paikalla makaaminen 1min 9 (muuten tosi hyvä, mutta lopussa ennakoi perusasennon... etäisyyttä oli vaan joku nelisen metriä)
Seuraaminen 10 (tästä tykkäsin itsekin, mitä nyt itse näin, tuntui hyvältä, kontakti pysyi alusta loppuun ja paikka oli hyvä)
Maahanmeno 0 (niin... ollaan viimeaikoina treenattu pelkkää seisomista, se maahanmeno kun on niin varma... Aslak nyt sitten ajatteli tehdä sen mistä viime aikoina on taitavaksi kehuttu, eli seisoi. Tulevaisuutta ajatellen: anna hyvä ihminen toinen käsky! Tyhmänä vaan jatkoin ja annoin jäädä seisomaan. Ennakoi vielä perusasennonkin.)
Luoksetulo 9 (en itseasiassa ole ihan varma mistä piste lähti, mutta syitähän löytyi, perusasento oli ensin ihan vino, tosin korjasi sitten itse heti suoraksi... ennen suorituksen alkua kerkesin juuri sanoa ''valmis'' kun nousi perusasennosta jotain haahuilemaan seisailleen, eli piti ottaa uudestaan sivulle ennen kuin aloitettiin)
Estehyppy 10 (hyvä, lopun perusasentoa ei etes ennakoinut!)
Kokonaisvaikutus 9
Juuri ennen paikalla makuun alkua vähän matkan päässä koirat juoksivat irti ja haukkuivat, mikä sai Aslakin vajoamaan omiin pilvilinnoihinsa, se kun tahtoisi aina olla paikalla kun jotain tapahtuu. Onneksi kuitenkin sain sen lopulta keskittymään riittävästi. Luulen, että myös oma pieni jännitys sai sen katselemaan taivaan lintuja kun olisi pitänyt keskittyä, perusasennot oli vähän hukassa ja sai tehdä töitä, että keskittyi siihen mitä tehdään eikä katsellut maisemia.
Oman suorituksen jälkeen jäätiin vielä pariksi tunniksi katsomaan muitten tekemistä. Aslak sai siis kunnon tehotreenin ihan vaan hihnan päässä odotteluun. Oikein mukavasti rauhoittuikin makoilemaan, tosin loppu ajasta alkoi jo selvästi vähän tylsistyttää.
Oikein kiva fiilis jäi, vaikka onhan meillä vielä opittavaa. Nyt tehdään töitä noitten perusasentojen kanssa, muistutellaan jäävien erottelua, varmistellaan se ennakoimattomuus maasta ja seisomisesta perusasentoon ja treenataan paikallaan oloa suunnitelmien mukaan. Ja sitten vielä itse pitäisi kropan suorassa ja keskittyisi omiin tekemisiin sekä lakkaisi olemasta niin jäykkä. Koiralta sitä vaatii optimaalista mielentilaa ja täydellistä liikkeiden suorittamista, mutta itse ei osaa kyllä itseään säädellä.
Ps. Mölleissä kun Aslak esitteli hienosti seisomistaitojaan, niin nyt pari päivää myöhemmin se ajatteli kompensoida ja tehdä maahanmenoa niin seisomis kuin jokaisessa muussakin liikkeessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti